25 September 2016

VÄREJÄ (JA LISÄÄ AJATUKSIA)

... mitäs muutakaan!? Tänne kirjoittelu ei ole oikein luonnistunut viime aikoina, pahoitteluni siitä. Musta tuntuu, ettei mulla ole tällä hetkellä oikein muita aiheita kuin koulu sitä ja koulu tätä, mikä on toki ihan ymmärrettävää vielä näin aikaisessa vaiheessa opintoja, mutta alkaahan se tympäistä itseäänkin! Haluaisin saada enemmän aikaan, en pelkästään blogin suhteen, vaan ihan yleisestikin elämässäni, mutta aina kun pääsen koulusta kotiin, en jotenkin jaksa ajatella saati tehdä mitään hyödyllistä - paitsi tietenkin mahdollisia koulutehtäviä :-D Oon minäkin ihme valittaja: pääsin yliopistoon ja nyt koen etten tee mitään hyödyllistä. Noh kuitenkin, tarkoitin lähinnä näitä vapaa-ajan harrastuksia ja sen sellaisia.
2016-09-18 04.34.23 12016-09-18 04.58.11 1
En ole vieläkään saanut itseäni lähtemään salille tai muuten vain liikkumaan, vaikka hommasin (koko lukuvuoden!!) liikuntatarrani jo pari viikkoa sitten. Tuntuu typerältä sanoa näin, mutta välillä tuntuu kuin päivästä loppuisi tunnit kesken. Syy siihen miksi moisen sanominen tuntuu typerältä, on se, ettei ne tunnit oikeasti edes lopu: saatan olla kotona jo 14 jälkeen, mutta olen juuri sitä tyyppiä, joka vaati omaa aikaa ja TEKEMÄTTÖMYYTTÄ (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) ainakin sen pari tuntia. Oon aina niin väsynyt ihmisten ympärillä olemisesta, vaikken edes puhua pölöttäisi yhtä soittoa, ja ajattelemisesta muutenkin ettei mitään järkeä. :-D

Kun olen sen pari tuntia nautiskellut tekemättömyydestäni, haluan usein tehdä jo valmiiksi joitain tehtäviä pois alta, ettei ne kaikki kasaannu viimeiseen iltaan. Edellistä lausetta kirjoittaessani mietin automaattisesti, että kun on alistuskonjunktio. Että jotta koska kun, jos vaikka oisit mun!! (En vielä oikein osaa rentoutua kunnolla kotona ollessani, vaan mietin lähes koko ajan, että olenko nyt unohtanut tehdä jonkun kohtalokkaan tärkeän tehtävän ajoissa. Päässäni tuntuu siis pyörivän ainoastaan päivämääriä.) Jossain vaiheessa ilta ehtii jo hämärtyä ja se sohva alkaa kummasti houkuttelemaan enemmän kuin kirpaisevan viileä syyssää.
2016-09-19 06.52.45 12016-09-18 03.16.15 22016-09-18 04.34.45 2
2016-09-18 04.34.57 12016-09-18 04.34.55 1
Kuulostan siltä kuin en olisi ikinä mihinkään tyytyväinen ja voin kyllä myöntää, että mietin samaa usein itsekin silloin kun äkkään itseni miettimästä tällaisia. Olen joka tapauksessa hyvin tyytyväinen moneenkin asiaan juuri nyt. Toisinaan yllätyn itsekin miten pitkä matka on vielä siihen pisteeseen, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, eli omalla kohdallani hyväksyisin sen etten ole kovinkaan aktiivinen tyyppi -  toisin kuin meidän kiireisessä minäteensitäjatätäjatuotaminäminäminä-kulttuurissa yleensä oletetaan olevan.

Ai niin!! Kävimme toissapäivänä Tampereella Ikeassa. Ilmoitusluontoinen asia. Saatiin täytettyä täältä kotoa ne kohdat, jotka ovat kuukaudesta toiseen ammottaneet tyhjyyttään ja joiden takia en ole viitsinyt sitä asuntopostaustakaan tehdä, heh. Eli ehkä mä sen kohta saan ulos...!

2 comments:

  1. Onneksi ei tarvitse olla superaktiivinen, jos sellainen ei ole. :) Itse taas joudun sanomaan itselleni välillä ei, kun haluaisin koko ajan olla menossa. Toki sitten tarvitsen välillä enemmänkin aikaa ihan vain oleiluun ja sitten harmittaa, kun on niin epäaktiivinen. Vaikeaa. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, olet ihan oikeassa! Ja tuo ristiriitaisuus on kerrassaan kamala tunne :-DD

      Delete