15 August 2016

MUSTETTA IHOLLA

Ajattelin tulla vähän päivittelemään tämänhetkistä tilannettani tatuointieni suhteen ja höpötellä niistä muutenkin, varsinkin kun ne tekee saman katon alla asusteleva henkilö. Päätin jo yläasteella, että haluan olla koko kehoani myöten - hyvän maun rajoissa - tatuointien peitossa, ja ensimmäisen tatuointini kävinkin ottamassa reilu vuosi sitten, huh kun aika kuluu nopeasti! Se onkin tällä hetkellä ainut leima, jota P ei ole minulle tehnyt. Jos joku muistaa vielä tämänkin, niin P oli tosiaan puoli vuotta eräällä tatuointistudiolla oppimassa, mutta on nyt toukokuusta lähtien hakannut ihmisten ihoa ihan tuolla meidän olkkarissa.

Vuodessa mulle on kertynyt kaiken kaikkiaan yhdeksän tatuointia, ja voi kuinka tykkäänkin niistä kaikista! Minulle tatuoinnit ovat pikemminkin koristeita, eli en tarvitse niiden taustalle mitään syvää merkitystä. Toki jos vastaan tulee sellainen idea, jonka takana olisikin suurempi tunnearvo, niin tietenkin otan sen. Mutta kuten nopeasta tahdista saattaakin jo päätellä, en tarvitse kuukausia tai vuosia kestävää pohdintaa kuvien suhteen. Ymmärrän tietenkin heitä, jotka haluavat miettiä pidempään. Sanonta "Jos keho on temppeli, miksi et koristaisi sen seiniä?" sopii tähän mielestäni aika hyvin.

Kuvassa näkyvä metsän siluetti on uusin tulokas, jonka P teki noin kuukausi sitten, hetken mielijohteesta: sanoin hänelle eräänä aamuna, että olisi siistiä saada *näytin esimerkkikuvaa* metsää ihoon ja hommiin ruettiin heti seuraavana päivänä. Ruusut, jotka tehtiin jo joulukuussa, ovat itseasiassa vieläkin vähän kesken, niitä pitäisi nimittäin värittää ja syventää uudestaan. Seuraavassa kuvassa näkyykin Se ensimmäinen tatuointi, eli Led Zeppelinin symbolit, yhtyeen, jota arvostan suuresti. Symbolien vieressä on vielä keskeneräinen tikari, joka lävistää ruusun ja kaikkinäkevän silmän. Siitä siis uupuu vielä varjostukset ja värit.
2016-07-19 05.21.35 1
2016-07-19 05.24.24 12016-07-19 06.15.04 2
Seuraavat symbolit, Luciferin sigili ja Ankh olivat ekat tatuoinnit, jotka P teki mulle täällä kotona. P:llä on itseasissa itselläänkin tuo sigili - tietenkin vähän erilainen kuin omani - samassa kädessä ja vieläpä samassa kohdassa, heh. Olen ihastellut kyseistä leimaa siitä asti, kun alettiin seurustella, joten halusin sitten samantyylisen. Symboli muistuttaa samalla myös eräästä toisesta mahtavasta orkesterista, nimittäin King Diamondista. Ankh puolestaan tarkoittaa muinaisessa Egyptin kielessä elämää.
2016-07-19 09.59.17 1
Jos joku ei ole vielä huomannut, tykkään symboleista ja symboliikasta! Niillä nimittäin jatketaan, eli niskaan tehtiin reilu kuukausi sitten Triple Goddess -symboli (The Maiden - The Mother - The Crone). Yllätyin muuten suuresti, kun se ei sattunut ollenkaan! Yleensä istun penkissä naama hirveässä irvistyksessä, ja tikaria sekä metsää tehdessä, etenkin juuri ranteen kohdalta, on pitänyt vääntää itkua, jooh ei ole alhainen kipukynnys tai mitään... Mutta tämä ei tuntunut missään! Ainut paikka, minne koski oli niskan lihakset, koska istuin lattialla kasvot luonnollisesti lattiaan päin. Hampaat myös vähän kalisi, kun tatuoitiin selkärangan päältä.
2016-07-19 09.57.43 1
2016-07-19 09.59.18 1
Tykkään myös erityisen paljon kaikesta kuuhun ja aurinkoon liittyvästä. Näistäkin kuvista alkaa olla jo lähemmäs vuosi, ja voi herrajesta sitä kipua kun näitä tehtiin... Olihan se joka tapauksessa kaiken sen ulisemisen ja kärsimyksen arvoista. Nämä taisivatkin olla P:n ekat leimat jollekin toiselle, aika hyvää jälkeä mielestäni...

Musta on aina huvittavaa huomata, miten jotkut, varsinkin meidän molempien vanhemmat, sortuvat joskus ajatukseen että kaikki tatuoinnit, jotka P minulle tekee, olisivat vain hänen ideoitaan ja minä vain "alistuisin" hänen tahtoonsa toimia harjoitusnahkana :-D Kun P kerran selitti tulevasta projektistamme vanhemmilleen, kysäisi appiukko vähän epäuskoisesti: "No onkos se Hannankin mielestä siisti idea?" No totta helkkarissa on?? Totta kai P:ltä saa paljon ideoita ja inspiraatiota, ja monesti mietitäänkin yhdessä, että mitä siihen ja tähän voisi vielä lisätä, niin kuin tatuoijan kanssa yleensä tehdäänkin, mutta viimeisen sanan sanon kyllä aina minä.

En pelkää ottaa tatuointeja P:ltä. Moni saattaa varmasti ajatella, ettei niitä ehkä kannattaisi ottaa, koska mitäs sitten jos erotaan. No sitten erotaan, sillehän ei siinä vaiheessa enää voi mitään. Tatuoinnit ovat minulle vain kuvia, jotka voi aina mahdollisesti peittää tai muokata. Ja niin kliseiseltä kuin se jonkun korvaan kuulostaakin, mun on ihan uskomattoman vaikeaa kuvitella meille riitaisaa eroa, että sitä tahtoisi vain katkaista kätensä kun kuvottaa katsoa kaikkia niitä kuvia. (Parisuhdefaktoja tähän väliin:) meillä molemmilla on niin korkea moraali, ettei kummallakaan ole mitään intrestejä ryhtyä "tositarkoituksella" satuttamaan toista. Mutta niin, enpähän minä mikään meedio ole, eli koskaan ei voi sanoa ei koskaan.

Tykkään todella paljon tummista tatuoinneista sekä P:n tyylistä, ja ajatuksien pyörittelyn myötä ollaankin aloiteltu jo uutta, paljon isompaa projektia. Se kuitenkin tulee todennäköisesti olemaan vielä tovin jos toisenkin kesken, joten jätän lopputuloksen suosiolla tuonnemmaksi.

Mites teillä, ovatko tatuoinnit teille pidemmän harkinnan tuloksia, joilla on suuri tunnearvo vai "hetken mielijohteesta" otettuja kuvia?

8 comments:

  1. Voi vitsi on siistejä kuvia! Mulla toi eka (ja toistaiseksi ainoa hehe) on sellanen jota mietin 3-4v. ja sillä on suuri tunnearvo samalla. Siinä vaiheessa kun se sai lopullisen muotonsa niin mietin vielä vuoden ennen kun otin sen :D Oon kyllä enemmän kun tyytyväinen siihen, muistuttaa sopivasti mua vaihdosta ja kaikista ihanista matkoista ja unelmista. Ja parasta, sitä pystyy tarvittaessa jatkamaan.

    Mulla on sunnitelmissa jo toinen pienempi kuva, mennään siskon kanssa ottamaan varmaan tän vuoden puolella yhteiset siskotatuoinnit. Lisäksi pyörittelen kahdesta muustakin tatuoinnista sopivaa muotoa mielessäni, mutta mulla on itteni kanssa diili että ton siskotatuoinin jälkeen seuraavan saan ottaa vasta kunhan pääsen kouluun. Mun onneks ne kaks on todellakin suunnitteluasteella, eli en ees vois marssia varaamaan aikaa kun kunnollista ideaa ei oo, vaan kasa hajanaisia ajatuksia et mitä haluan.

    Ton ensimmäisen leiman ottamiseen oli ehkä isompi kynnys, toi toinen tulee olee sellanen hei mennään ottamaan :D Toki ollaa mietitty et mitä ja jo jonkun aikaa pohdittu että otetaan jotain, mutta mulle ainakin sen toisen leiman ottaminen vaati paljon vähemmän pohdintoja ja on enemmän hetken mielijohde kun taas toi eka on tuhottoman pitkän harkinnan tulos.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, ensimmäisen leiman ottaamiseen on kyllä se kynnys. Sitä ei oikeasti vaan osaa päättää et minkä niistä miljoonasta vaihtoehdosta ottaisi ensimmäisenä :-D

      Tuommoset sisko/ystävätatska jutut on just hyviä siinä mielessä, kun sitä saattaa nomenomaan vaan joku päivä päättää et hei nyt mennään ottamaan se!!

      Delete
  2. Sun tatuoinnit on kyllä tosi kivan näköisiä ja sopivat sulle hyvin! P tekee tosi hyvää jälkeä, etenkin siihen nähden, ettei ole tatuoinut vielä kuitenkaan kovin kauan. :)

    Itselläni ei ole iholla vielä mitään, haluan juurikin harkita kuviani rauhassa, ainakin nyt ensimmäistä. Muutama idean alku on jo, mutta haluan ehdottomasti että tatuoinneissani on jotain persoonallista, joka tekee kuvasta juuri minun näköiseni. Jarruttava tekijä on myös se, että ne tatuoijat, joiden haluan itseäni tatuoivan, asuvat ja työskentelevät Etelä-Suomessa, osa ulkomailla asti :D Eli rahaa pitää varata itse tatuoinnin lisäksi matkoihin.

    Vaikka haluan harkita omia kuviani, tatuoinneilla ei mielestäni tarvitse olla mitään syvällistä merkitystä, enkä mitenkään paheksu ihmisiä, jotka tekevät nopeita ratkaisuja omien leimojensa kanssa. Mun mielestä riittää hyvin että kuva on kivan näköinen ja omistaja on siihen tyytyväinen, vaikka tietysti jokin kiinnostava tai koskettava tarina tatuoinnin takana tuo siihen aina omanlaistaan lisäarvoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Välitän hänelle viestin ;-)

      Olen kanssasi täysin samaa mieltä sen suhteen, että ne tatuoijat, joille haluaisi jättää esim. selän tai vaikkapa rinnan kokonaan tatuoitavaksi, ovat juurikin siellä ulkomailla. Ja etenkin jos kyseessä on vieläpä joku tosi kuuluisa tatuoija, niin saa varata koko hommaan varmaan kymppitonnin ja jonottaa kaksi vuotta >:D

      Delete
  3. Aivan ihania tatuointeja ja pisteet P:lle, hienoa jälkeä!

    Mulla on aika samanlainen maku tatuointien suhteen ja kehoani koristaakin monta symbolia ja myös tuollainen metsäaiheinen kuva ranteesta ylöspän. Tatuoinneillani ei kaikilla ole merkitystä, mutta yhteinen teema niillä. Mielestäni tatuoinneilla ei tarvitse olla merkitystä ja itsellenikin ne ovat selvästi enemmän esteettinen asia.

    Mun tatuoinnit on kyllä sekä harkittuja, että hetken mielijohteesta otettuja. Tiesin jo tosi nuorena että haluan niitä joten heti kun täysi-ikäisyys koitti niin ensimmäistä laittamaan, eikä loppua näy. Nyt niitä alkaa olla jo niin paljon, että senkin takia niitä tulee otettua helpommin, koska mikään yksittäinen kuva ei enää nouse niin helposti esille.

    Tavoitteena olisi saada lähes koko kroppa täyteen, mutta sitä en tule varmaan koskaan tekemään, koska sosiaaliala. Ellen sitten jossain kohtaa vaihda alaa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Milja!

      Tuo on aivan totta: kynnys ottaa pienenee kun on sen ensimmäisen ottanut. Liekkö juuri sillä ensimmäisellä tatuoinnilla aina se syvempi merkitys ja loput on otettu "koska tykkään kilpikonnista" mentaliteetilla.

      Tuosta työstä tuli mieleeni, että eikös nykyään tai seuraavan 5-10 -vuoden sisään luulisi tatuointien olevan jo niin tavallinen juttu, ettei niillä olisi enää työn suhteen mitään väliä? Vai onko se alallasi ehdoton ei?

      Delete
  4. Sun tatskat näyttää kaikki kivalta ja sointuu hyvin yhteen. :)

    Omaan nahkaani ei ole vielä hakattu mitään, mutta ideoita on vaikka millä mitalla. Kynnys ensimmäisen hankkimiselle on aika suuri, varsinkin kun haluan itse suunnitella kuvani ja itsekritiikki on aina korkealla. Lisäksi, sen oikean tatuoitsijan etsiminen on työlästä.

    Olen myös sitä mieltä, että tatuoinneilla ei tarvitse olla merkitystä. Merkitys on vaan plussaa. Eihän kaikella seinälle ripustettavallakaan taiteella ole sen suurempaa merkitystä kuin että se näyttää hyvältä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! :-)

      Viimeinen lauseesi osui kuin naulan kantaan!! :-D Niinhän se on ja niinhän sen pitäisikin olla. Hirveän monesti kun joutuu ns. selittelemään joillekkin, että "ei se mulle nyt mitään niinkään merkkaa, se vaan on tuossa koko loppuelämäni..."

      Delete