17 May 2016

MIETTEITÄ PÄÄSYKOKEESTA (JA VÄHÄN ELÄMÄSTÄ MUUTENKIN)

IMG_9516IMG_9415
Pääsykokeet oli ja meni. Vähän jäi paskan maku suuhun, mutta samaan aikaan minua ei kuitenkaan harmita tai sureta. Olo on aika neutraali. Mitähän sanoisin itse kokeesta... Se oli itseasiassa jollain tasolla helppo, mutta siitäkään huolimatta en koe yhdenkään vastaukseni olleen tarpeeksi hyvä, ja nyt en edes vähättele suoritustani, vaan ihan oikeasti koen niin. Olen tuollaisissa koetilanteissa ihan uskomattoman alkukankea ja jumissa, ja vasta ehkä tunnin jälkeen ajatus alkaa juosta kunnolla, mutta silloin saattaakin olla jo liian myöhäistä.

Ensimmäistä tehtävää tein yli tunnin, mutta se jäi vähän vajaaksi, koska oli pakko aloittaa niistä neljästä tehtävästä jokin muukin kellon tikittäessä. Aikaa oli siis kolme tuntia, mikä ei tunnu millään riittävän minulle (nimimerkillä ylppäreissäkin kuusi tuntia tuntui liian lyhyeltä ajalta). Pieni häpeä kalvaa, kun mietin jonkun lukevan siellä niitä mun vastauksia ja seuraavaksi katsovan äidinkielen yo-tulostani. Huhhuijaa. Meinaan siis sitä, että olen lahjakas kirjoittaja, mutta jälkikäteen mietittynä ne kauheassa kiireessä huitaistut vastaukset kertoo kyllä ihan jotain muuta! Tiedostan moisen pohtimisen olevan turhaa, mutta mitä muutakaan tämmöisessä mielentilassa voi olettaa :-D
IMG_9513Ainoaksi ongelmaksi taitaa nousta juurikin tuo ajan käyttö ja jonkinasteinen hermoilu siitä. En esimerkiksi ehtinyt tehdä viimeistä tehtävää loppuun, jonka aloitin kun aikaa oli jäljellä vain 15 minuuttia :-( Olo oli kieltämättä kuin tuhoontuomitulla, kun yritin selostaa paperille jotain epätoivoista soopaa. Koen kaikkien tehtävien jääneen jotenkin kesken, kun en niitä ehtinyt lukemaan läpi uudestaan tai lisäilemään mitään ajatuksia. Tehtävät oli muutenkin soveltavia, joihin piti vastata suht pitkästi, eli ei ollut mitään lyhyitä ja mukavia "selitä tämän ja tämän asian merkitys muutamalla lauseella", monivalinnoista puhumattakaan.

Ehkä hieman "lohduttaa" se, että kokeessa oli nopean laskuni mukaan vain 30 henkilöä, joista ainakin viisi taisi lähteä ennen kuin ensimmäinen tunti oli kulunut (eli olivatko he kenties vain testaamassa koetta tms?). Meistä 30:sta siis valitaan kymmenen opiskelemaan, eli kai tässä on joitain mahkuja vielä... Oikeasti odotin meitä olevan jotain n. sata henkeä. Määrä kyllä todellakin yllätti, vaikka tiesinkin ettei suomen kieltä ja esim. psykologiaa voi oikein verrata tässä kontekstissa, kun viime keväänä psykan kokeissa oli tosiaan varmaan neljä isoa salia täynnä hakijoita :-D
IMG_9416
En jaksa sen kummemmin murehtia asiaa, mutta sanotaanko vaikka niin, etten todellakaan odota pääseväni sisään. Jos niin käy, olen onneni kukkuloilla! Seuraava murheeni onkin nyt ensi maanantaina oleva suomen kielen koe Helsingissä, jonka suhteen tunteeni ovat hyvin ristiriitaiset... En ole lukenut kaikkia sinne vaadittavia kirjoja, yksi niistä on semmoinen läpyskä, jonka ajattelin lukaista junamatkalla. Toinen puuttuvista opuksista on yli 300-sivuinen Kieltä kohti - jos sitä enää edes mistään saan - joka pitäisi nyt tässä viikossa huitaista. Aluksi todellakin ajattelin etten niin tee, koska panostin nimenomaan ensisijaisesti Jyväskylään ja kävisin vain katsastamassa Hesan kokeen, mutta koska tämänpäiväisestä jäi niin epävarma olo, en yksinkertaisesti vaan voi olla pänttäämättä Helsingin kokeeseen, kun takaraivossa jyskyttää ajatus entä jos en pääse minnekkään???

Jokin ihme juttu mua jollain tasolla sinne Hesaan vetäisi, johtunee varmaan siitä etten koe saaneeni Jykylältä mitään muuta kuin tämän ihanan asunnon, heh. Olen jo aikoja sitten tehnyt P:lle selväksi, että jos niinkin "paskasti" käy, että pääsen Helsingin yliopistoon Jykylän sijaan, niin minähän sitten myös lähden sinne. Ei sillä, että asiasta olisi jotain kinaa ollut, mutta eihän siitä ajatuksesta voi pitää, että kun on ensin asuttu yli vuosi yhdessä ja vieläpä hyvässä asunnossa, ja sitten joutuukin yhtäkkiä olemaan kaukosuhteessa ja ei edes tiedä miten kauan sitä tulisi kestämään. Kaikki menisi ihan uusiksi! Ajatus elämästä ilman toista siinä vierellä kauhistuttaa ja pelottaa (ja itkettää) minuakin ihan hirveästi. Sekin ahdistaa, että Helsingistä et opiskelijana välttämättä saa yksiötä ennen kuin olet lusinut solussa... Alusta astihan on ollut selvää, ettei P voi lähteä mukaan jos niin käy, mutta ei kai se auta kuin "seurata unelmiaan", joten hain siitä huolimatta.

Toki voisin pistää koko kokeen ranttaliksi ja varmistaa tulevaisuuteni Jyväskylässä, mutta taas toisaalta en koe voivani tehdä niin vain siksi, että voisin asua kivassa kämpässä avomiehen kanssa. Totta kai haluaisin niin olevan, mutta samalla haluaisin jo edetä tässä elämässä enkä möllöttää toista vuotta tyhjänpanttina (jos siis kävisi niin, että pääsisin vain Helsinkiin ja joutuisin miettimään otanko paikan vastaan vai en). Summa summarum: minua pelottaa panostaa Helsingin kokeeseen, mutta samalla en uskalla olla tekemättä sitä toisen välivuoden pelossa. Ristus sentään....

Tällaisia mietteitä näin maanantaiyönä, hirveän vaikeaa selittää joitain juttuja, pahoitteluni mahdollisesta sekavuudesta!

4 comments:

  1. Toivon tosi paljon, että pääset opiskelemaan! :) Oot varmasti tehnyt parhaasi ja se riittää. Noi sun pohtimat asiat muutosta ja muusta on vaikeita asioita, mutta uskon että ne järjestyy vielä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, kiitos tosi paljon Niina!! Sitä minäkin toivon :-)

      Delete
  2. Etköhän sä sisään päässyt. :) En oo seurannu tätä, mut hyvät taustapisteet (äidinkieli+kolme parasta) auttaa jo paljon. Sit tosiaan se, että ei ole kovin suosittu pääaine (ei ilmeisesti opelinja, joka taas on), ja niistä ~25 saliin jääneistäkin osa hakenut varmasti ensisijaisesti muualle / laiskotellu lukemisen kanssa. Ja aika monet pääsykokeet on ajoitettu tosi tiukille, tavallaan "kuuluukin" siis jäädä kesken. Ja ensikertalaisuus tuo vissiin nykyään kanssa oman twistin... Peace

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, samoja juttuja olen pohdiskellut... Toivotaan siis parasta :-)

      Delete