2 March 2016

VASTAKOHDAT

Me ollaan asuttu yhdessä nyt kymmenen kuukautta ja kun toisen kanssa on kellon ympäri, huomaa ennen pitkää missä asioissa toimitaan ja ajatellaan eri tavalla, ja missä asioissa ollaan muuten vaan erilaisia. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että meissä on hurjasti samaa, mutta eroavaisuuksiakin löytyy rutkasti:
IMG_7547
Suhtautuminen. P:n tekemät eväät kirjastoon. P on uskomattoman kannustava ja jaksaa kehua. Vaikka olisin opiskellut vain tunnin päivässä (pääsykokeita ajatellen), mikä on minusta liian vähän - ja sen takia harjoitan usein murjottamista ja itsesäälissä rypemistä - hän on siitä riemuissaan ja muistuttaa että se on parempi kuin ei mitään.  P on meistä se positiivisin ja optimistein. Ihan pessimistiksi en itseäni kutsuisi, mutta mulla on aika paljon taipumusta vaipua yleiseen negatiivisuuteen ja harmitella ja vatvoa kaikkea - vaikka pelkästään sitä, että olen opiskellut vain tunnin. Jos en siis saa jotain aikaiseksi, marisen siitä lähestulkoon koko päivän, mikä on siis todella typerää enkä itsekään tajua miksi teen niin.

P ottaa kaiken rennommin ja mä olen semmoinen höseltäjä. Stressaannun herkästi arkisista asioista, esimerkiksi rahasta, vaikka totuus on, että asiat on aina järjesteltävissä.  Siispä P sanoo aina, että "ahdistu asioista vasta sitten, kun ne ahdistaa minuakin". Sitä ennen ei kuulemma ole aihetta.
IMG_7549
Muisti. Minä kirjoitan kaiken kalenteriin, vaikka mulla on käytännössä kalenteri korvien välissä: muistan päivämäärät naurettavan hyvin. Syntymäpäivät, nimipäivät, mahdolliset treffailupäivät, tulevat keikat, tapahtumat ja eräpäivät. Muistan kaikkien kesätöiden alku- ja loppumispäivämäärät, muistan ysiluokan TETin päivämäärät. Kirjoitan ylös KIRJASTOON LUKEMAAN ja ILMOITTAUDU AUTOKOULUUN, vaikka ne jyskyttääkin takaraivossa lähes koko ajan.

Onneksi sentään toinen meistä muistaa, sillä P ei muista juuri mitään. Se hommas kalenterin, mutta se ei muista katsoa sitä saati kirjoittaa sinne mitään, ellen muistuta. Mutta kyllä se on pikkuhiljaa oppinut. Kuulostan ihan joltain paapovalta äidiltä, mitä en todellakaan aio koskaan olla muille kuin tuleville lapsilleni, mutta koska kalenterit ja muistaminen on itselleni itsestäänselvyys ja kotikotoa opittu juttu, niin se tuntuu hassulta, kun toinen ei sitä "osaa". Joskus suorastaan hävettää olla jatkuvasti kyselemässä tai sanomassa, että "muista sit maksaa se ja se lasku", kun itse maksan laskut miltei heti kun niitä rupee tulemaan ja P taas jättää kaiken viimeiseen eräpäivään. Tämä on siis siinä mielessä minunlaiselleni "kontrollifriikille" välillä ahdistavaa.
IMG_7574
Siisteys ja siivoaminen. P on järkyttävä sottapytty ja minä niuhottaja. Vaatteet on aina lattialla hirveässä mytyssä. Sen vielä ymmärrän, että ne heitetään pois lattialle kun menee nukkumaan, mutta ne lojuu siinä myös pitkin päivää. P:n työpiste on kuin pommin jäljiltä, tosin ei enää niin pahasti kun pistin sen siivoamaan sen. Tietsikkapöydällä on usein tahmeita ja jämähtäneitä kahvi/kokis/mehutahroja niin pitkään kunnes alan huomauttelemaan asiasta. Astiat myös jää aina siihen pöydälle, jos se syö koneella ollessaan. P ei myöskään tunnu näkevän pölyä juuri missään muualla kuin vinyylisoittimessaan tai vinyyleissään :-D

P:n tapa siivota muistuttaa niin paljon isäni tapaa siivota - mikä siis on ihan jotain järkyttävää huitaisemista - joten hoidan koko touhun mielelläni ihan itse. Onko tää nyt just sitä, kun sanotaan että tytär valitsee itselleen isäänsä muistuttavan miehen? Kyllä se siivoaa jos pyydän, muttei tee sitä kovinkaan oma-aloitteisesti, mikä on mulle toisaalta ihan ok, koska siivoan paremmin. Huvittavinta on se, miten olen omillaan asuessani huomannut muistuttavani äitiäni tosi paljon tässä asiassa, sillä hän on juuri sellainen, että jos esim. sohvalla on murusia niin alkaa nenän nyrpistely ja pidin sitä kotona asuessani ihan älyttömänä ja turhana, mutta nyt olen itse lähes samanlainen, en sentään niin paha.
IMG_7579
Koulutus. Me ollaan - ja tullaan näillä näkymin aina olemaan - koulutuksen suhteen aivan eri tasoilla. Minä olen akateeminen ja yliopistoon tähtäävä, joka haluaisi joskus ehkä kouluttautua tohtoriksi (joo, on vielä erittäin kaukainen ajatus). P on käynyt vain peruskoulun - ja lukiota, jonka jätti lopulta kesken - ja ryhtynyt freelancer-kuvittajaksi, eikä omin sanoin halua mennä enää mihinkään kouluun, koska se ei yksinkertaisesti ole häntä varten. P on itseoppinut piirtäjä - pirun taitava sellainen - ja saanut reilussa vuodessa?? mukavasti erilaisia kuvitustöitä: on kuvitettu bändien levynkansia, myyty printtejä ja tällä hetkellä P tekee Lutakko-dokumenttiin kaikki kuvitukset. Lisäksi hän osaa tatuoida ja aikoo perustaa kevään aikana oman toiminimen. (Kuvassa oleva kirja on Out of Step Booksin Black & White: Volume two joka julkaisi pari P:n työtä).

Minulle asia on ollut alusta asti täysin ok ja olen erittäin ylpeä siitä, että P on ylipäänsä uskaltanut jättää koulut ja lähteä tekemään sitä mitä haluaa, koska itse en välttämättä uskaltaisi tehdä niin. Minä olen juuri sellainen, että "olisi hyvä mennä varmalle alalle opiskelemaan, että olisi tulevaisuudessa töitä" ja sen takia ihan rehellisesti sanoen välillä epäilyttää tuo humanistinenkin ala, etenkin kun en halua opettajaksi. Haluaisin olla tutkija ja kirjoittaa romaaneja, mutta samaan aikaan mietin, ettei minusta ole moiseen, eli kehitettävää on vielä tässä ajattelutavassa... Vaikka P ei olekaan "yleissivistäviä kouluja" loppuun käynyt, on hän silti uskomattoman fiksu, eli ei siis mikään stereotyyppinen elämän_koululainen ja välillä tuntuu, että olen itse häntä paljon tyhmempi.

Mitä arkisia vastakohtia teillä on?

10 comments:

  1. Täälläkin loistaa tuo siivouserilaisuus, minä nipottaja ja toinen sottapytty - kaikkein hauskinta on vieläpä se, että mies siivoaa työkseen.

    ReplyDelete
  2. Hahah tunnistan monia sun piirteitä itestäni! Mäkin jään vatvomaa kaikkia pikkuasioita, joskus ihan turhiakin, ja poikaystävä yrittää siinä tsemppailla :D mäkin kirjotan kalenteriin tai ainakin muistilapulle kaiken! Siis ihan pienimmästäkin hoidettavasta asiasta suurempiin juttuihin. Jotenkin auttaa jäsentämään niitä asioita jotka pitäis hoitaa pois alta :D yksi ero joka tulee mieleen on just toi että poikaystävä jättää asiat melko viimetippaan, eikä turhia stressaa niistä,toisin kuin mä :P plus leivälle täytteet menevät toisella puoliskolla ihan kummassa järjestyksessä o.o Tää oli muuten ihana postausidea! <3 http://anskisss.blogspot.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla että pidit! :-) Jep, kalenteriin kirjoitetaan siis ihan kaikki mahdollinen....

      Delete
  3. Vähänkö inspiroiva ukkeli sulla! Valitettavasti kun yleinen asenne luovasta-alasta on "et tule koskaan saamaan töitä" niin kyllähän se ajatus hiljalleen alkaa omankin ihon alle ryömimään. Huojentavaa kuulla tämmöisistä tapauksista jotka vaan menee ja tekee homman omalla tavallaan.
    Ja lutakko-dokkaria muutenkin odotellen! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. P löysi joskus hyvän lainauksen, jossa sanottiin: "synnyin tähän maailmaan haluamattani ja tulen kuolemaan tahtomattani, joten antakaa minun elää niin kuin haluan". Sen mukaan se kai tuppaa elämään :-D

      Delete
  4. Poikaystäväni ja minä ollaan myös koulutuksen suhteen vastakohtia! Itse tähtään yliopistoon ja haluan kouluttautua mahdollisimman pitkälle, juurikin tohtorinhattu olisi vielä joskus kiva. Poikaystävä taas jätti ammattikoulun kesken vuoden jälkeen, piti sitten välivuoden ja aloitti nyt syksyllä uudessa koulussa. Suunnitelmissa hänellä on perustaa oma yritys.

    Toinen olennainen ero meillä on käytännönläheisyys: itselläni ei ns. maalaisjärkeä juuri ole, poikaystävä taas hoitaa käytännön elämän ongelmatilanteet paljon paremmin. Mikään geneerinen elämänkoululainen ei hänkään koulutuksen puutteesta huolimatta ole :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jännää kuulla, että jollain muullakin on sama tilanne, vaikkei asia olekaan millään tavalla "epänormaali" :-D joillekin toki voi olla kriteerinä samantasoinen koulutus. Poikaystäväsi suunnitelmat kuulostaa joka tapauksessa hyvältä! 8)

      Delete
  5. Siis ah toi siivous-kohta. Täälläkin miehen tietokonepöytä on ihan karseassa kunnossa, se kun on ainoa paikka mitä en suostu siivoamaan. Pölyjä ei pyyhitä, pöytä täynnä rinkuloita laseista ja kupeista ja muutenkin kaikki tavarat pankkitunnuksista viikon vanhoihin roskiin sikin sokin siinä pöydällä. Sillä välin mä hinkkaan jostain seinästä ja ovesta jotain pieniä likatahroja poies :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa aika tutulta :--DD minäkään en siihen pöytään koske! Sama täällä, keittiön kaapit on aika kova hinkkauksen kohde....

      Delete