4 March 2016

KIVA KESKIVIIKKO & TOTINEN TORSTAI

IMG_7588
IMG_7679IMG_7651
Keskiviikoksi meille tuli hoitoon pieni corgi nimeltä Nooa. Sen perässä sai leikkiä, eli juosta, ympäri kämppää hengästymiseen asti. Sillä oli semmonen lelurätti mukana, jonka se toi aina jomman kumman meistä luo, ei kuitenkaan antanut ottaa vaan lähti kipittelemään karkuun. Saatoin juosta sen perässä monta kertaa putkeen pelkästään keittiön pöydän ympäri. Välillä menin piiloon ja kun Nooa tuli etsimään, se lähti karkuun heti kun näki vilauksenkin minusta. Oli kieltämättä aika huvittavaa :-D

Koska on kuun alku, on myös rahaa tilillä, eli voi syödä muutakin kuin keittoja ja puuroa, eli tässä tapauksessa itsetehtyjä hamppareita! Keskiviikko oli siis erittäin onnistunut ja leppoisa. Oli jännittävää olla koko päivä koiran kanssa ja käyttää sitä ulkona, sillä olen viimeksi tehnyt niin useampi vuosi sitten kotikotona koiriemme ollessa pentuja. Mulle ei edes iskenyt minkäänlaista koirakuumetta, liekkö johtuu sitten siitä, että olen koko elämäni elänyt koirien ympäröimänä, joten jollain tavalla kaipaan ennemmin vaikka kissaa.
IMG_7676IMG_7673IMG_7680IMG_7689
Sitten tuli torstai, joka oli puolestaan huono päivä. Välillä tuntuu kuin olisin 15-vuotias ailahtelevainen murkku, joka kimpaantuu kaikesta mahdollisesta. Tai oikeastaan en edes kimpaannu, vaan murjotan hiljaa. Tiedostan kyllä olevani tosi herkkä, ja jos jo(t)kin asia(t) ei ole hyvin, niin se saattaa viedä loputkin hyvän mielen rippeet. Mutta taas toisaalta se jokin saattaa minun tapauksessani yksinkertaisesti olla esimerkiksi mielestäni huono asukokonaisuus tai se, etten saa lakattua kynsiäni kerralla hyvin. Kaiken huippu olisi se, että tökkäisin sillä juuri lakatulla kynnellä johonkin! Ja nyt kuulostan stereptyyppiseltä tytöltä, joka ryhtyy kiljumaan kynnen lohjetessa.

En kokenut olevani radikaalisti "tasapainoisempi" (vähän huono sanavalinta, mutta menkööt), kun olin 7 kuukautta ilman hormonaalisia mömmöjä. Tajuan toki, että osa mielialanvaihteluista voi johtua vasta sisälmyksiini survotusta kierukasta. Mikään raivohullu en - onneksi - ole, jos vertaa näihin tyypillisiin demi.fi:n "No siis mulla tipahti syödessä haarukka lattialle ja suutuin siitä niin paljon, että se haarukka törrötti seuraavaksi poicciksen otsassa!!" -keskusteluihin esimerkiksi e-pillereistä

Taidan yksinkertaisesti vain olla niin impulsiivinen, etten jotenkin osaa vieläkään hallita tunteitani, vaan ne ottaa vallan. Olen siis aina ollut tällainen, hormonaalinen ehkäisy ei ole koskaan vaikuttanut muhun niin paljon, että olisin edellämainitun raivohullu-demittäjän kaltainen, vaan olen ihan oikeasti hermoraunio, jonka mieliala on sidoksissa tähtien asentoon, ymmärrättehän mitä ajan takaa? (Älkää nyt ajatelko, että kyseenalaistan hormonien vaikutuksen, tiedostan kyllä mitä ne saa joillakin aikaan, mutta kunhan vain kärjistän, joten älkää loukkaantuko).
IMG_7692
No, joka tapauksessa, mun piti mennä eilen kirjastoon lukemaan ja mua tyypillisesti tympäisi ajatus aivan suunnattomasti, joten lähtö vain venyi ja venyi ihan naurettavista syistä. Istahdin ennen kahta peilin eteen meikkausmielessä ja huomasin otsiksen olevan likainen, sillä mulla otsis rasvoittuu nopeammin kuin muu kuontalo. Mietin siinä viitisen minuuttia, että voinko nyt elää tämän asian kanssa vai menenkö pesemään!? Päätin voivani elää, kunnes huomasin ohimoille kasvaneen "sängen" (hiukseni ovat ohimoilta semmoista ärsyttävää haituvaa, jotka leikkaan ja sheivailen aina pois), joten marssin vessaan. Otin sakset kauniisen käteeni ja aloin leikellä.

Ohimot oli toistaiseksi kondiksessa. Seuraavaksi huomaan otsiksen olevan epätasainen, joten leikkelen vähän sitäkin. Menen takaisin olkkariin, jotta ryhtyisin viimeinkin meikkaamaan, mutta huomaan kaikeksi ilokseni otsiksen olevan edelleen epätasainen, joten menen takaisin vessaan. Tämä sama kuvio toistuu vielä toisen kerran. Tässä vaiheessa alkaa sykkiä verisuonet ohimoissa - ja se vain pahenee. Seison vessassa peilin edessä ja tajuan, etten voikaan elää tätä mitätöntä päivää paskaisen otsiksen kanssa, siispä tungen pään lavuaariin ja pesen otsareuhkani niin että Color maskit roiskuu tuttuun tapaan pitkin seiniä.

Pääsen vihdoinkin meikkaamaan ja kaikki on taas hyvin. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja vedän vaatteetkin päälle. Heilun sen hetken asukokonaisuudessa ympäri kämppää, mutta yhtäkkiä vaatteet eivät enää miellytäkkään. Vaihdan paidan (yllä oleva kuva) ja laitan hiukset kiinni, mutten ole vieläkään jostain syystä tyytyväinen. Verisuonet alkaa pikkuhiljaa katketa päästä. Tyydyn tähän asuun ja vedän takin päälle. Mulla on takki päällä, tuijotan itseäni peilistä, P sanoo että olen kaunis, tuijotan itseäni lisää ja otan takin pois ja päätän, että koska mua ottaa aivoon niin perkeleesti, en "voi" lähteä kirjastoon, koska "siitä ei tule mitään". Vaihdan vaatteet rennompiin ja isken kirjat turhautuneena keittiönpöydälle, koska pakkohan mun on jossain lukea. P sulkeutuu toiseen huoneeseen, koska sitä ahdistaa niin paljon se, että olen kuin perseelle ammuttu karhu. Otetaan huomioon vielä se, etten ole raivonnut kenellekkään, vaan kiukku on oman pääni sisällä, mutta sen näkee silti.
IMG_7693
Päätös oli loppujen lopuksi maino, sillä tajusin kotona olevan sillä hetkellä paljon hiljaisempaa kuin kirjastossa. Keitin teetä ja luin pari tuntia, ja olin muutenkin yhtäkkiä paremmalla mielellä!

......kunnes illalla katkesi netti.

6 comments:

  1. Hanna oot ihana <3 <3 mää niin samaistun suhun :D ton raivotar-piirteen huomaa muuten paljon selvemmin kun asuu jonkun kanssa. Itse en yksin asuessa pitäny itteäni mitenkään epätasapainoisena mutta auta armias ku on joku todistamassa sitä omaa hermoromahdusta joka johtuu just jostain haarukan putoamisen tasoisesta vastoinkäymisestä. Ja pahinta on se kun Zaki saattaa kommentoida että ei tuosta voi suuttua?! Tsemppiä meille! (Ja meidän miehille)

    ReplyDelete
    Replies
    1. :DDD Jooooh, onks tää joku sukuvika..? Näytin sun kommentin Petterille ja se naurahti ja sano olevansa Zakin kanssa samaa mieltä!!

      Delete
  2. Sulla on aivan ihana blogi, kaunis ulkoasu ja selkeät suuret kuvat. Tykkään kovasti. Vihdoin sain uutta luettavaa taas lukulistalleni. :-)

    http://eveningxcoffee.blogspot.fi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos paljon!! <3 Tervetuloa mukaan :-)

      Delete
  3. Mä tiedän niin tuon otsis tuskan! Aina se on epätasanen tai likainen :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huoh niinpä :-D Välillä tekis mieli vaan kasvattaa pois!

      Delete