11 October 2015

B O O K S

IMG_4626
Mulla on outo suhde lukemiseen. Tykkään lukea ja haalia kirjoja kirjastosta, mutta oon todella hidas ja huono lukemaan. En ihmettelisi vaikka mulla olisi Potteritkin kesken vielä kolmekymppisenä. Välillä kiinnostus lopahtaa aivan totaalisesti ja kestää puoli vuotta saada kirja luetuksi. Toinen ongelma on se, että kerään aina useamman kirjan luettavaksi samaan aikaan ja lopputuloksena en osaa päättää mitä luen, sitten turhaudun ja homma vähän niin kuin tyssää siihen.

Lainasin heinäkuun puolessa välissä Hannu Lauerman kirjan Hyvän kääntöpuoli, joka jäi multa kesken jo Siilinjärvellä asuessani. Isä oli sen lainannut, sittemmin siitä kiinnostuin, koska psykiatri Hannu Lauerma, jolla on muun muassa heti Peter Steelen ja Alan Rickmanin jälkeen maailman miellyttävin ääni (nimimerkillä olen useamman kerran Youtubesta hänen psykopatiaa käsitteleviä luentoja kuunnellut). Eilen, kolmen kuukauden jälkeen, vein sen vasten tahtoani takaisin kirjastoon, enkä ollut lukenut sitä edes puoleen väliin. Säälittävää, varsinkin kun kyseessä ei edes ollut kovin paksu kirja. No, ehkä joskus saan sen vietyä loppuun.

Onneksi kuitenkin menin sinne kirjastoon, sillä haalin sieltä taas kerran lisää luettavaa. Olisin voinut haalia useammankin kirjan, mutta kaikkia niitä mitä halusin ei ollut saatavilla. Symbolit & Merkit osui ihan sattumalta silmään ja päätin sen ottaa matkaani, koska se vaikutti liian kiinnostavalta ja himoissani istuin siellä hyllyn vieressä selaten sitä. Kirja on aika paksu, ja sisältää symbolisia merkityksiä kasveista ja eläimistä numeroihin ja ties mihin, mutta itseäni kiinnostaa lähinnä vain myytit ja uskonnot.
kirjoja ja kynttilöitäIMG_4634
Seuraavaksi paljastelen vähän uusia sunnitelmiani tulevaisuuden suhteen. Eihän tämä mikään salaisuus tietenkään ole, mutta haluan tuntea oloni suht varmaksi, ennen kuin rupean niistä kertomaan. Mieli voi tietenkin vielä muuttua, muuttuihan se nytkin aika nopeasti. Uralilaiset kansat -kirjan lainasin silkasta mielenkiinnosta. Ja tässä se juttu onkin: olen nyt toistaiseksi päättänyt luopua psykologian opinnoista ja lähteä tavoittelemaan kevään yhteishaussa suomen kielen opintoja. Jännittävää kertoa tästä, koska en ole oikeastaan koskaan kertonut kiinnostuksestani suomen kieltä ja sen juuria kohtaan. Todennäköisesti aion silti, tai vähintään yritän, käydä psykologian avoimen opintoja läpi sen verran kuin jaksan/kiinnostaa, koska eihän niistä mitään haittaakaan ole, jos vaikka päätänkin ottaa psykan sivuaineeksi. Oli kieltämättä ihan hemmetin vaikeaa myöntää itselleen, että tämä ala ei taidakkaan kiinnostaa enää niin paljon, varsinkin sen jälkeen, kun ajatusta on takonut päähänsä viimeiset kolme vuotta. Ja voi sitä helpotuksen tunnetta kun annoin itseni hyväksyä asian! Hirvittävä taakka lähti harteilta heti, kun tajusi, että eihän mun ole pakko tätä tehdä. 

Olen tyytyväinen siihen, että tajusin sen nyt, enkä vasta silloin, kun olen psykaa opiskellut pari vuotta. Tietenkin takaraivossa jyskyttää pieni pelko siitä, että kiinnostun psykologiasta uudelleen silloin, kun on "liian myöhäistä". Eihän toki koskaan ole liian myöhäistä, mutta ymmärtänette pointin. Myös pelkästään opintojen ajatteleminen tuo tosi hyvän mielen, toisin kuin psykologian opintojen pohdiskelu tuotti lähinnä ahdistusta :-D Joten ehkä ihan hyvä näin.

Onko täällä muita, joilla on ajatukset opintojen suhteen muuttuneet nopeasti? 

10 comments:

  1. Mulla on ainakin toiminut se, että käyttää Goodreadsia ja se, että varaa itselleen aikaa lukemiseen. Esim. puoli tuntia illalla tai jotain. Myöskin yks asia mikä voi auttaa, on kuunnella samaan aikaan äänikirjaa kun lukee kyseistä kirjaa :) Tosin läheskään kaikista kirjoista ei ole saatavina äänikirjaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuommosesta kuin Goodreads en ollut koskaan kuullutkaan, pitänee tutustua!

      Delete
  2. Multa löytyy kanssa toi Symboli-kirja hyllystä! Hieno juttu, että uskalsit myöntää itsellesi, ettei psykologian opiskelu ollutkaan ihan se oma juttu. Sitä vartenhan nuo avoimen opinnot on, että pääsee vähän näkemään millaista kunkin alan opiskelu todellisuudessa on! :) Itse teen tällä hetkellä avoimessa farmasian perusopintoja, ja farmaseutin ammatti oli suunnitelmissa lähes koko lukion ajan. Vaikka oonkin noista avoimen opinnoista tykännyt kovasti, oon iloinen, etten päässyt sisään kummallakaan kerralla, jona sinne hain. Liian asiakaspalveluhenkinen ammatti mulle, joka on kiinnostunut paljon enemmän yksintyöskentelystä. Nykyään haaveissa oliskin sitten pääsy opiskelemaan biolääketiedettä ja tutkijan ura. :) Tsemppiä noitten suomen kielen opintojen kanssa, toivottavasti vaikuttavat mielekkäämmiltä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava kuulla, etten ole asian kanssa yksin :) Olo on ollut erittäin, sanoisinko vapautunut, sen jälkeen kun päätin opintojen suhteen toisin :-D Toivottavasti sinullakin onnistaa! :)

      Delete
  3. Itselleen on aina hyvä olla rehellinen, tosi kiva että löysit nyt mahdollisesti mieluisamman alan. :) Oon itte viitisen vuotta pitänyt ammattihaaveenani toimittajan /journalistin työtä, ajatellen vain etteivät muut kiinnostuksenkohteeni, kuten kuvataide ja kirjallisuus, tuo minulle päivätyötä jolla voin itseni elättää. Vasta viime syksynä mennessäni lukioon havahduin siihen, miten paljon muita mahdollisuuksia mulla todellisuudessa onkaan, kun tutustuin henkilöön, joka kertoi haluavansa tehdä elämäntyönsä yliopistolla tutkijana. Tuli tosi vapautunut olo, kun suostuin itsekin myöntämään ja hyväksymään, ettei minun tarvitse tavoitella sitä tyypillistä kahdeksasta neljään -päivätyötä, josta ajatuskin minua ahdisti. Enää en sitten olekaan yhtään niin varma mihin päädyn, onneksi vielä yli vuosi, että nämä valinnat tulee mulle ajankohtaiseksi, eli ei paniikkia. :D Toivottavasti sulla nyt alkaa noiden suomen opintojen kanssa sujumaan hyvin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hienoa, että olet hyväksynyt sen! Ja vielä hienompaa, että jo suht ajoissa, vaikka ei sitä abi vuodenkaan hakua tarvitse silleensä panikoida :) Välivuosikin voi olla hyvä vaihtoehto miettimiseen, niin ei sitten tule ainakaan haettua juuri sen panikoinnin takia jollekkin "no ehkä tää kiinnostaa mua vähän" -alalle :-D Siispä tavoittele unelmiasi! :)

      Delete
  4. Kuulostaa todella fiksulta valita toisin, jos ei joku asia ei nappaa. :) vapauttavaa! Psykologiaa voi myös opiskella itse, vähän niinkuin kaikkea. Ja se on mun mielestä vähän hassua, että nykyään psykologia on sellanen "hittiala" yliopistossa, maailmassa on kuitenkin ihmeteltävää laaja-alaisesti, kokonaisuuksina. Välttämättä pelkkä psykologia, yhden alan lukeminen ainoana ei ole se ratkaisu hyvään elämään ja elämän ilmiöiden ymmärtämiseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Erittäin hyvin sanottu! Varmasti aionkin opiskella itsekseni, jos se alkaa taas kunnolla kiinnostamaan, tai oikeastaan haluaisin opiskella mitä vain mikä kiinnostaa ja kiehtoo. Olo on kyllä pitkästä aikaa hyvä ja etenkin toiveikas opintojen suhteen 8)

      Delete
  5. Mulla kävi toi täysin sama!! Valmistuttuani lukiosta luin hulluna oikeustieteelliseen "koska se on aina ollut mun unelma" ja puskin sitä kohti välittäen mistään muusta. Jäin varasijoille ja aloin kahmimaan avoimen opintoja sekä sain työn johon kuului laki olennaisena osana... Kuukausien työskentelyn päästä ja monen t-o-d-e-l-l-a tylsän luennon jälkeen tajusin, ettei se ala ole yhtään mua varten!! Haluan jakaa iloa ihmisille ja olla mahdollisimman paljon ihmisten kanssa. Ja tällä hetkellä olenkin ns. itsetutkiskelu välivuodella Australiassa ja todennäköisesti haen opettajaksi ensi keväänä ellei maailma vie mennessään! Hirveästi tsemppiä päätökseesi, olet hirmu upea nainen! Ja kiitos blogista joka on yksi ehdottomista lemppareistani :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos sinulle ihanasta kommentistasi!! Mahtavaa, että olet löytänyt oman juttusi :) Toivottavasti sinua, tai siis meitä, onnistaa kevään haussa ;-)

      Delete