20 September 2015

Opinnot ahdistaa


(Kuvat eivät liity tarinointiini ollenkaan) En oo aikoihin tainnutkaan tehdä semmoista mitä minulle kuuluu -lätinäpostausta, joten jospa avaisin sanaisen arkkuni ja ryhdyn suoltamaan tajunnanvirtamaista ulinaa. MITÄ MINULLE KUULUU? Tällä hetkellä, kun tässä sohvan nurkassa istun liian valoisassa olkkarissa, koska en jaksa nousta ja laittaa verhoja kiinni, niin ihan hyvää. Aamulla tympäisi suuresti, enkä olisi millään halunnut nousta ylös, mutta ihan hyvä että nousin. Sähköpostiin oli tullut kutsu työhaastatteluun huomiselle, joten se piristi. Muuten on aika tylsää, mutta eipä se haittaa, en jaksaisikaan tehdä tänään yhtään mitään merkittävää. Nyt meinaa taas alkaa tympiä.
IMG_3093
Avoin yliopisto on alkanut jonkin verran ahdistaa. Välillä saa kyyneleitä vuodatella muun muassa siksi, etten saa mitään aikaiseksi tai että olen surkea opiskelija. Minua ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. Lukeminen on nyt jäänyt pariksi viikoksi sen työnhakuvalmennuksen takia (joka loppui perjantaina, sain anniskelu- ja hygieniapassin, jee!), kun en jaksanut enää iltaisin lukea. Ajatuskin jostain esseen vääntämisestä lapsuuden vuorovaikutuksista ja median vaikutuksesta nuoruuteen kuvottaa. Ja kaikista eniten mua hävettää myöntää se. Noudatin lukujärjestystäni huikean viikon. Jatkossa aion opiskella vain kolme tuntia päivässä. En tiedä yhtään, mistä saisin motivaatiota tähän touhuun. Onneksi mun ei kuitenkaan tarvitse olla tuli perseen alla tämän kanssa, eli aikaa on.

Väkisinkin mietin, että haluanko sittenkään opiskella jatkossakaan psykologiaa, kun tökkii JO NYT näin pahasti. Ensimmäistä kertaa en oikeasti tiedä haluanko tätä, en tiedä ollenkaan mitä haluan. Lukion ekalta luokalta asti mulla on ollut kirkkaasti mielessä ajatus psykologian opinnoista ja urasta. Nyt en tunne minkäänlaista kipinää koko hommaa kohtaan. Tuntuu, että mun päähän on oikeasti syöpynyt ajatus siitä, että "Hanna!! Susta tulee psykologi!! Hanna, sä haluat auttaa ihmisiä! Sä HALUAT olla psykologi!!" ja että tavoittelen niitä opintoja vain siksi, että olen joskus niin kovasti sitä halunnut. Tajuaako kukaan mitä meinaan? Koko homma tuntuu joltain velvollisuudelta eikä "kutsumukselta" tai unelmalta. En tiedä, olisiko ajatukset erilaisia, jos olisin jo ihan oikeasti yliopistossa opiskelemassa, missä olisi kunnolla laaditut lukujärjestykset, joita olisi pakko noudattaa. Mutta toki opinnot olisivat samanlaisia, kuin mitä avoimessakin.
IMG_3078
Torstaina oli henkilökohtainen jutteluhetki kouluttajan kanssa (siellä valmennuksessa siis). Hän kysyi mitä haluaisit tehdä, jos sellaista alaa kuin psykologia, tai sellaista laitosta kuin yliopisto ei olisi. No, enhän mä tiennyt. Totesin sitten erittäin kliseisesti, että ehkä jotain luovaa. Kyllä se mua jollain tasolla kiinnostaisikin, mutten usko omiin kykyihini sillä saralla ollenkaan. En ole sen kummemmin edes tutustunut muihin aloihin, koska olen sen kolme vuotta vain automaattisesti ajatellut, että musta tulee psykologi, eikä muulla ole väliä.


Mua ärsyttää itteenikin suuresti se, että käytän "liikaa" järkeäni, kuulostaapa taas typerältä, kuin että menisin fiiliksen mukaan. Onhan siinä tietenkin paljon järkeä käyttää sitä järkeä, mutta joskus olisi kiva vain tehdä asioita spontaanimmin. Jatko-opintojenkin kohdalla meinaa mennä enemmän niin, että ajattelen asiaa liian pitkällä tähtäimellä, tyyliin että mistä saisi enemmän palkkaa, mikä ammatti työllistäisi parhaiten jne. Jos nyt miettii, että kummassa on enemmän järkeä, opiskella psykologiksi vai kuvataiteilijaksi, niin ajattelisin tietenkin, että psykologiksi, koska työllistyminen olisi varmempaa. Toki näitä juttuja pitääkin ajatella, varsinkin kun miettii millainen tilanne työllistymisen suhteen Suomessa muutenkin on, mutta välillä tuntuu siltä, että mietin ihan liikaa mikä olisi järkevää sen sijaan, mitä ehkä oikeasti haluaisin.
IMG_3085
Se miksi ylipäätään ajattelin haluavani psykologiksi juontaa varmaankin siitä, että istuin pari vuotta sitten itse psykologia vastapäätä tämän vastaanottohuoneessaan, ja koska siitä oli minulle apua, ajattelin, etten toivoisi kenenkään kokevan minkäänasteista masennusta tai ahdistusta tai mitään, siispä totesin haluavani kouluttautua psykologiksi ja siten mahdollisesti auttaa muita. Toki minua kiinnosti jo ennestään kaikenlainen ihmismieleen liittyvä. Mutta nyt en enää tiedä. Tietäisinpä edes sen, ovatko nämä ajatukset vain väliaikaisia!

Entäs sitten, jos löytäisinkin jonkun muun alan, mutta sitä ei olisi mahdollista opiskella Jyväskylässä? Kaikista huonoin tilannehan olisi se, että Petteri olisi jo vakkariduunissa tatuointihommiensa myötä ja mä olisin vaan että jaaa, no tätä alaa voi opiskella vain Rovaniemellä tai Helsingissä, että mites nyt menetellään!?

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.

11 comments:

  1. Kysymyshän kuuluu, että haluatko edelleen tehdä tuota työtä, ei se haluatko sitä opiskella. Koska pakko se on myöntää, vaikka kuinka oma valitsemani ala kiinnostaa, niin ei se tentteihin luku ja raporttien vääntö mitään kivaa ole. Muistutan myös, että mulle ainakin henkilökohtaisesti ehkä suurin voimavara opiskelemisen suhteen on luokkakaverit, joita ei tietenkään avoimessa saa. Fiksua ajatella ja kyseenalaistaa näitä juttuja välillä oikeesti, mutta toivon silti että löydät jostain vielä kipinän valitsemalles polulle, tai jonkun uuden mieluisan suunnan :)! Voimia syksyyn, se koettelee kyllä kaikkia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi! Tuo on kieltämättä hyvä kysymys. Tottahan se on, ettei ole sitä niin kutsuttua vertaistukea ja kaikki pitää suunnitella itse :/ luokkakaverit toisivat varmasti intoa lisää.

      Toivottavasti tää lähtee piakkoin rullaamaan, jos on lähteäkseen!

      Delete
  2. Eikä, löysin sun blogin oikein sopivasti kun huomenna olisi tentti johon pitäisi lukea PALJON ja tuhrasin ainakin muutaman tunnin iloisesti sun juttuja lueskellen... Tiedän niin tunteen tuon opiskelumotivaation suhteen, vaikka munkin ala on periaatteessa tosi mielenkiintoinen, niin osa kursseista ei vaan jaksa kiinnostaa. En saa päntättyä ja touhuilen muuta hölmöä kotona vaikka palautuksia olisi edessä miljoona. Varsinkin kun nämä ensimmäisten vuosien kurssit on niin yleismaallisia eikä varsinaisesti vielä liity siihen oman alan erikoisosaamiseen juurikaan.

    Mutta anyway, odottelen innolla uusia postauksia ja tsemppiä syksyyn, kyl se siitä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahahha voi ei :--D pahoitteluni....

      Joo olisi kivaa löytää motivaatio tai edes jonkinlainen selvyys siihen, että kiinnostaako kyseinen ala sittenkään! Tuntuu ettei mukamas ole aikaa vaikka aikaa on koko loppuelämä opiskella ja tehdä töitä eikä maailma siihen kaadu vaikka tulisikin toinen välivuosi tai jotain!

      Kiitos paljon, sitä samaa sinulle !

      Delete
  3. Itellä on käyny toimittaja-haaveen kanssa vähän samalla lailla, että sinne meen kun se on se ainut mihin on tähdännyt monta vuotta ja koska no, "pakkohan se on" mennä. Tuli välivuoden alussa sitten semmoinen höh-fiilis että mitäs nyt kun ei ihan mennyt niin kuin suunnittelin. Sitten aloin ensimmäistä kertaa ikinä selaamaan muita vaihtoehtoja :D Tuntuu nyt ihan hölmöltä, kun ei tajunnut keväällä katsella vähän mikä muu voisi kiinnostaa. Olin vaan jääräpäisesti menossa journalistiikkaa opiskelemaan.

    Jos tuntuu että tökkii psykologia, niin selaa ihmeessä läpi tarjonta. Itse suoritin selailun kello vähän yli kaksi yöllä käyden läpi jokaisen yliopiston mahdolliset kiinnostavat alat ettei varmasti jäisi mitään huomaamatta :D Tuli ainakin itselle paljon selkeämpi kuva siitä, mihin fiilispohjalta haluan lähteä enkä vain mene sinne minne on "järkevää" mennä. Varmasti löytyy samantapaisia aloja joissa saattaa olla juuri se psykologiasta puuttuva osanen.

    Toisaalta yliopiston materiaali on välillä aika puisevaa oli ala kuinka kutsumus tahansa, että ei välttämättä kannata säikähtää motivaation puutetta!:)

    Tulipas pitkä kommentti XD

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitkät kommentit on just hyviä!! Kiitos siitä siis :)

      Ehkä voisin itsekin suorittaa tämän selailun ja käydä kaiken mahdollisen tarjonnan läpi :-D Tuntuu typerältä, että yhteishaussa kaikki oli niin selvää ja vasta sen jälkeen sitten ei ole :DD kyllä jaksaa aina elämä yllättää....

      Delete
  4. Haha jep! Pitää koittaa kliseisesti ajatella silleen että kaikelle tapahtuvalle on syynsä ja että ne syyt selkiytyy sitten muutaman vuoden päästä, niin ei liikaa hämmenny, kun elämä päättää tehä täyskäännöksiä :D

    ReplyDelete
  5. Mulla oli noissa valmennuskurssien materiaaleissa tehtävänä tehdä sellanen motivaatiokartta, et mikä motivoi mua opiskelemaan tätä ja miks haluan just tätä. Se avarti aika paljon ja mun kohdalla ainakin lisäs omaa mielenkiintoa avata kirjoja. Siihen tuli aluks tosi pinnallisia asioita (mm. palkka, "titteli" yms) mut sit kun aloin tosissani miettiä niin vaikka mulla ei oo suurta intoo fy ja ke kohtaan, niin oon tosi utelias. Haluun tietää miks kemialliset reaktiot tapahtuu niinkun ne tapahtuu tai miks elimistö toimii niinku se toimii. Mille ne kaikki sisuskalut oikeesti näyttää. Mitä tapahtuu jos joku sisäelin ei toimikkaan. Mitä jos tänne tai tänne kasvaakin mutaatio. Ihmisen mielikin kiinnostaa mua, mut ei aiheuta mussa sellasta outoo innostusta niinku anatomia ja fysiologia, joiden ymmärtämiseen tarvitaan kemiaa ja fysiikkaa.
    Voin heittää sulle sen motivaatiokarttatehtävän ja sen analyysin jos haluut! Koska mun mielestä se oli aika avartava et oikeesti haluan tätä ja tää on mun juttu. Ehkä se vois olla avartava toiseenki suuntaan, tää ei ookkaan mun juttu. Nyt on vielä hyvä aika pohtia ja vaikka vaihtaa ku pääsykokeisiin on niin kauan :)

    Mitä tohon lukemiseen tulee nii kyllä mäkin oon täällä kussu sen 6h päivittäin. 3h on lähempänä totuutta. Nyt varsinki ku alkaa duuni nii en tiedä mistä revin aikaa. Alotan aikuslukiollaki vielä nii voi voutilaisen tytsy parit voi helvetit ja itkut päästää kun ti ja to päivät venyy 12h :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, on toisilla pitkät päivät.... D: Oli pakko tiputtaa määrä vaan kolmeen, koska ei siitä varmaan ole mitään hyötyä, jos luen 6h pakolla enkä jaksa keskittyä :D se määrä ahdisti jo valmiiksi! Joten täytyy kokeilla toista tekniikkaa.

      Pistä toki tulemaan, tuskin siitä mitään haittaakaan on ;)

      Delete
  6. Olipas kiva päätyä tänne sun blogiin! Joskus oon tainnu sua yliopistolla tai keskustassa nähdä ja oon miettinyt tiedänkö sut jostain.. Voi myös olla tää sun ihanan persoonallinen tyyli, jonka takia oon vaan sut bongannu :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmaan sit keskustassa, en oo yliopistolla pyöriny 8) Mutta kiitos paljon!

      Delete